Aamulla heräsin tekstiviestiin, joka tuli mieheltäni. Hän on ulkomailla ja oli lentokentällä juuri nyrjäyttänyt peukalonsa matkalaukkua nostaessaan. Hän pyysi kaukohoitoapua kipuun. Tein ensi hätään peukaloon ensiapu-energiakääreen ja sitten menin aamupesulle herätäkseni hoitamaan hänen peukaloaan kunnolla. Puhdistelin ja energisoin sitä muutamia kertoja toistamiseen seuraavan tunnin aikana ja seuraavan tekstiviestin sisältö oli, että peukaloon ei satu enää ollenkaan.
Seuraavana Pranic-ohjelmanumerona oli päivittäinen itsehoito: jumppaa, hengitysharjoituksia, Super-Brain joogaa, hiljentymistä ja medistä. Se on pranic healerin tyypillinen aamunaloitus, joka antaa voimaa ja intoa päivään. Niin, ja oman kurkun hiilaamista, kun sinne jatkuvasti kerääntyy stressienergiaa, mikä näkyy köhimisenä ja ”palana” kurkussa…
Sitten herättelin poikaani sekä sanallisesti että koputtamalla oveen, mutta kun se ei auttanut, niin myös aktivoimalla tiettyjä chakroja, jotta sängystä ylösnouseminen olisi vaivattomampaa. Kovin aamu-unista kanssaihmistä täytyy välillä vähän jeesata näinkin.
Iltapäivällä kävin hoitamassa tuttavaani, jolla kovia kipuja fibromyalgian takia. Hoidon jälkeen hän istui sohvalla ja naureskeli että ”nyt pää on ikään kuin kohdallaan siinä hartioiden päällä”. Hetken aikaa hänen silmissään näkyi pilkahdus ajoista, jolloin kivut eivät olleet jatkuvaa seuraa… Projekti jatkuu…
Illalla vielä Skypen kautta harjoituksia muiden pranic healereiden kanssa. Porukkaa oli eri puolilta Suomea, illan pimetessä kaikki osallistuivat näppärästi kotoa käsin, varmaan jollakin pyjama päällä ja teekuppi kädessä 🙂 Hyvää yötä!